Hurjan hitaasti tämä laihduttaminen edistyy, johtuen isännän vastahakoisuudesta. Prixy on äärettömän tyytyväinen kun iskä hemmottelee nameilla vaikka äiskä ei ymmärrä ollenkaan toisen nälkää.
No, tunnustan että onnistui neiti huijaamaan minuakin. Menin iltavuoroon, jolloin koirien aamuruokinta jää minulle. Kun heräsin kävelin keittiöön ja täytin koirien kupit normaalisti. Kaksi muuta tulivat kiltisti syömään, kun kerran tarjottiin ruokaa, Prixy tanssi innoissaan keittiössä, ruoka-aika on aina tanssin arvoinen asia Prixyn mielestä. Kun lähdimme aamulenkille näin, hieman myöhässä, isännän tekstarin: Prixy on syönyt. Kaipa hänkin tiesi etteivät nuo kaksi edes yritä minua huijata. Prixylle taas ruoka on sen verran tärkeä asia että emme voi puhua huijaamisesta, ruoka on Prixylle vakava asia!
Saa nähdä laihtuuko neiti grammaakaan, alan olla aika epätoivoinen.
Mutta jaksaa tuo neitokainen vielä juosta, painosta huolimatta. Ja liikuntaa on yritetty hieman lisätä, kevätmaisemissa kun on ihan kiva itsekin kävellä ja ihailla heräilevää luontoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti